Minkälaista psykoterapiaa kehopsykoterapia on?
Kehopsykoterapia on psykoterapiamuoto, jonka perustana on käsitys kehon ja mielen ykseydestä. Se on sanallinen ja kehollinen menetelmä yksilön voimavarojen palauttamiseksi. Sen tausta on psykodynamiikassa. Se on menetelmä, jonka avulla voi vaikuttaa omaan hyvinvointiin ja elämän laatuun.
Kuulenko itseäni? – Useimmille meistä on muotoutunut elämän varrella jonkinlainen käsitys omasta luonteestaan. Uskon olevani jonkinlainen: ”minkä luonteelleen mahtaa”. Oma luonne käsitetään usein pysyväksi, jopa perityksi ominaisuudeksi, johon on turha edes yrittää vaikuttaa.
Viehtymys ja vastenmielisyys eri asioita, ihmisiä, kokemuksia, elämyksiä kohtaan liitetään usein myös läheisesti luonteen ominaisuuksiksi. Luonne ilmenee asenteissa ja asennossa, suhtautumis- ja käyttäytymistavoissa.

Kehopsykoterapiassa terapeutti tukee asiakasta niin, että hän voi huomioida omia asenteitaan, arvostuksiaan, suhtautumistapojaan, käyttäytymistään. Usein tietoisuuteen tulleet käsitykset ja käyttäytymistavat ovatkin yllätyksellisiä, vaikka pohjimmiltaan tuttuja. Näin asiakas voi tulla tietoiseksi sekä luonteenomaisesta tavastaan asennoitua itseensä ja muihin että luonteenomaisesta tavastaan viestiä ja olla kontaktissa.

Kehopsykoterapiamenetelmä tukee ihmisen terveitä ominaisuuksia.
Luonne ilmenee kehossa stressi- ja jännitystilona. ”Käy vaan niin”, että emme osaa tai halua kuulla itseämme, koska emme ole oppineet huomioimaan tuntemuksiamme tai koska se ei jostain syystä sovi elämäntilanteeseemme tai käsityksiimme itsestämme. Kehon välittämä aistimuksellinen ja emotionaalinen tieto on meille jokaiselle koko ajan tarjolla, koska kokemus itsestä on ennen kaikkea kehollinen. Kroonisesti jännittynyt lihas tekee kuitenkin koko ajan töitä ja sitoo näin energiaamme. Tämän vuoksi emme voikaan tuntea tuntemuksiamme.
Keho kertoo uudelleen ja uudelleen sen, mitä tarvitsemme. Kehoterapiassa terapeutti tukee asiakasta niin, että hän voi huomioida fyysisiä ja emotionaalisia aistimuksiaan ja tuntemuksiaan. Kun asiakas alkaa tunnistaa ja aistia sisäistä liikettään, se synnyttää halua ja tarvetta ilmaista omaa oloaan. Kehon tuntemukset ovat mielekkäitä siinä hetkessä ja niissä olosuhteissa, missä tunnemme ne. Kun ilmaisemme sisäistä liikettämme ja tuntemustamme, se synnyttää mielihyvän aistimuksen, ja kroonisiin jännityksiin sitoutunut energiamme alkaa purkautua ja tulla käyttöömme.

Meissä elämää ylläpitävä autonomisen hermoston ja limbisen aivojärejestelmän toiminto pyrkii ylläpitämään ”saavutettua tilaa”, siitäkin huolimatta että tämä tasapaino voi olla monin tavoin tukala tai se voi sairastuttaa. Sen takia terapeuttisen tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan aina toista ihmistä. Kehoterapeuttisen työskentelyn tavoite on oppia löytämään yhteys omaan sisimpään, itseen, niin että ihminen voi löytää vaihtoehtoja kaikenlaisissa elämän valinnoissa ja toimissa sekä kyetä itsesäätelyyn, iloon ja luovuuteen.

Terapeuttisessa työskentelyssä ihmisessä tapahtuva muutos ei ole hankaluuksista tai luonteenpiirteestä eroon pääsemistä, eikä oman, läheisten tai suvun kokemushistorian ymmärtämistä, vaan että ihminen alkaa kuulla itseään, käyttää kykyjään ja elää sisäisestä liikkeestään, elinvoimastaan käsin. Itsestään hänelle tulee kokemus, näin on joskus ollut. Pohjimmiltaan myötäsyntyinen olemuksemme ja kykymme rakkauteen ja leikkiin palautuu.